Heimopäällikkö Simo ratsasti ajan kanssa, mutta koska se alkoi loppua, hän lakkautti materialisoinnin ja paransi maailmaa. Paikalle saapuivat plagioimalla hevostellen Konstituutio, Instituutio ja Inkvisitio, jotka olivat ylenneet juuri rälssimiehiksi ja olivat kovin täynnä itseään.
“Yhdessä he huusivat”, sanoi heimopäällikkö Simo ja jatkoi, “rälssimiehisyyden olevan valttia.”
Tuohon eivät osanneet Konstituutio, Instituutio ja Inkvisitio juuri mitään tokaista, joten huusivat: “Kivitämme edelleen kansakuntaa saaden aikaan melua!”
Heimopäällikkö Simo nousi ratsailta ja nousi ratsaille.
Aavikolla puhalti Jens Johansson, joka yritti tasata maapallon etelä- ja pohjoisosien väliset lämpötilaerot. Aavikolla olivat myös heimopäällikkö Simo, Konstituutio, Instituutio ja Inkvisitio, jotka ratsailta toisiaan katselivat ja kilvan istuivat kohti kaukaista auringonlaskua, joka jo Merkuriuksen tuolla puolella siinti presbyteerien ja herrnhutilaisten sekä Domesticuksen kiistellessä opillisten kiistojen olemassaolosta Leibnizin parhaassa mahdollisessa eksistenssissä. Kiistan kasvaessa mittoihinsa Konstituutio, Instituutio ja Inkvisitio seurasivat kauhuissaan, kuinka heimopäällikkö Simo kirjoitti heidän uljaasti tuulessa hulmuavan hevosensa kylkeen pienellä “apokryfisiä asioita” ja kasvatti kiihkeää bailausta Turun yössä noustessaan Zorron yöstä.
Tästä selviytyessään heimopäällikkö Simo avarti katsettaan yli Konstituution, Instituution ja Inkvisition, jotka hämmästelivät verovapaasti yli neljänkymmenen Ruotsin kruunun arvoista hevostaan, jota heimopäällikkö Simo kaartoi horisonttiin. Tämä ei ollut Konstituution, Instituution ja Inkvisition mielestä mahdollista eli sallittua, mutta heimopäällikkö Simo paljasti aavikon humistessa heidän salaisuutensa: hevonen oli elektroninen.
Konstituutio, Instituutio ja Inkvisitio eivät hyväksyneet olevansa arrogantteja ja nostivat kätensä ratsailta ilmaan. Heimopäällikkö Simo sitoi ne yhteen ja opetti niille, että joidenkin mielestä ei ole suvaittavaa ilmaista itseään keinoin. Pian kädet oppivat kunnioittamaan itseään vanhempia ihmisiä, jotka olivat parhaillaan kevätretkellä läheisellä maatilalla, josta heimopäälllikko Simo oli lähtenyt hakemaan leivät.
Heimopäällikkö Simon tehdessä paluutaan vadillisesta puolukkaa alkoi evoluutio, jonka tuloksena syntyi kaaottisia, jo surmansa saaneita ristiretkiä ympäri Latimerian ja kasvisporo, joka laukkasi villinä kasvien seassa ja nautti luonnosta joskus silloin, kun ihminen ei ollut vielä noussut puuhun saastuttamaan sitä.