Heimopäällikkö Simo asteli eräänä sinisenä iltapäivänä kirjakaupan ovesta sisätiloihin, joissa ei luotu uusia kehtolauluja. Lampaat tepastelivat iloisina alppiniityillä, lehmät märehtivät pelloilla, lampaat tepastelivat iloisina alppiniityillä ja heimopäällikkö Simo näki kirjakaupassa useita kovakantisia kirjoja, joiden kansissa luki “Tekstiä”. Tästä tuohtuneena heimopäällikkö Simo ei tehnyt mitään.
Heimopäällikkö Simo jatkoi matkaansa vihreiden, toistensa kaltaisten hyllyjen välissä nostaen välillä hyllystä joitain esineitä ja silmäillen niiden fyysistä olemusta. Tätä jonkin aikaa seurattuaan kirjakaupan henkilökuntaan kuuluva eliö tuli heimopäällikkö Simon pakeille kysyäkseen, mitä oli etsimässä. Hän käveli heimopäällikkö Simon ohi huomaamatta ajan kulumista, eikä kiinnittänyt huomiota myöskään ilmaston muutoksiin. Sitten hänelle tulikin yhtäkkinen reaktio, joka käski häntä palaamaan heimopäällikkö Simon luo. Hän palasi heimopäällikkö Simon luo yhä uudestaan ja uudestan sen päivän aikana ja kysyi: “Mitä etit?”
Siihen heimopäällikkö Simo vastasi: “Kahvia.”