“Painakeepa puuta!” sanottiin jossain Norjan kansalaisen heimopäällikkö Simon kulkiessa epänormaalia kävelyvauhtia juuri lehteen puhjenneen rauduskoivun ohi, mikä on hyvin todennäköistä sopivissa olosuhteissa, varsinkin keväisin, kun puihin tulee lehtiä. Tilanne ei kuitenkaan hätkähdyttänyt perinorjalaista Norjan kansalaista kuten heimopäällikkö Simoa, joka samassa huomasikin saavuttaneensa yleisen vessan. Tämä vessa sijaitsi sillä hetkellä lähellä aukeaa torialuetta ja siitä johtuen heimopäällikkö Simo tunsi yllättävää tarvetta mennä yleiseen vessaan.
Samassa rattiin nukahtanut rekkakuski törmäsi yleisen vessan seinään ja aiheutti oudolla toimellaan paniikin yleiseen vessaan ja sen välittömään läheisyyteen, joka koskee kaikkea tietyn alueen sisällä yleisen vessan uloimpiin osiin verraten. Tapahtunutta sivusta silmillään seurannut Norjan kansalainen heimopäällikkö Simo käytti omia aivojaan liikkeen aikaansaamiseksi, mikä johti hänet eteenpäin suuntautuvaan kävelyliikkeeseen kohti aukeaa aluetta. Alue olikin vain muutaman askelparin päässä ja sille saavuttuaan heimopäällikkö Simo totesi sen sopivan laajaksi pienimuotoiselle julistukselle omasta kansalaisuudestaan.
Tuulen vienosti puhaltaessa ja heiluttaessa puiden latvuksia heimopäällikkö Simo kaivoi veronpalautusrahoilla maksetusta salkustaan esille henkilökohtaisia papereitaan ja köhähti vienosti megafoniin saadakseen ihmisten huomion. Ja niin totta vie kävikin! Heimopäällikkö Simo julkisti läsnäolijoille Norjan kansalaisuutensa puhumalla.