Sinä aamuna heimopäällikkö Simo tunsi uraa uurtavan tarpeen uurtavan uraa. Sinä aamuna.
Heimopäällikkö Simo tiesi tarpeen johtavan päätteen lisäämiseen. Sinä aamuna hänestä olisiva tuleva “kin”-slayer, joka tuhoaisi julman aikeen, joka luultavasti ei edes koskaan toteutuisi.
Heimopäällikkö Simo kallistui lähestulkoon 90 astetta, kunnes saavutti pystyasennon maanpinnan suhteen ja seisoi sänkynsä edessä vuosisatojen ajan joka aamu, kuten niillä alueilla oli aamuisin ollut tapana tehdä. Heimopäällikkö Simo kuitenkin harjoitti omaa vuosisatoja kestänyttä perinnettä seisomalla vähemmän, jotta ehtisi tehdä muutakin aamuisin.
Heimopäällikkö Simo astui kotinsa eteiseen mutta kääntyi takaisin ulos ja näki, kuinka ihmiset seisoivat makuu- ja olohuoneissaan, ruokailusaleissaan sekä keittokomeroissaan ja -Homeroksissaan vuosisatojen tyyliin. Väkevästi seisoivat he — pitkälti kiitos kaljun miehen — eivätkä olleet haittaamassa luonnon vallitsevia normaalioloja.
Niistä hetkistä heimopäällikkö Simo jatkoikin kokeilumielessä huomisiin jättäen väliin äärettömän määrän hetkiä. Tästä tuskin viisastuneena Norjan kansalaisena heimopäällikkö Simo päätti tajuta kuolemattomuutensa olemuksta kannattelevan peruspilarin: elämän pituus mitattuna hetkissä on ääretön! Joku hyväuskoinen, joka uskoi kuulevansa ajatuksia, otti asian esille viikoittaisessa kokouksessaan itsensä kanssa, perusti aiheeseen pohjautuvan uskonlahkon ja sai jäsenekseen hollywoodilais-näyttelijälauman, josta hiljalleen morfautui hänelle uusi jalka otsaan. Vanha sai kenkää.
Saavuttuaan heimopäällikkö Simo oli perillä ja pysähtyi.
“Siinä se seisoi”, kuului sanonta suusta, joka pakeni puhujaa häpeän vallassa, ja monesti aiemmin mainittu “se” seisoi siinä edelleen. Heimopäällikkö käveli ylimpään kerrokseen mutta tuli jalan takaisin. Ylimmässä kerroksessa oli tapahtunut liikaa…