Jälleen kerran heimopäällikkö Simo suuntasi kulkuansa menosuuntaan ja tunsi siitä johtuen itsensä varsin taitorikkaaksi Norjan kansalaiseksi, sillä Norjan kansalaisten keskuudessahan oli perin tavallista, että kulkeminen menosuuntaan saattoi yhtäkkisesti aiheuttaa jollekin läsnäolijalle mielipahaa ja halun haukkua sitä suoritukseksi.
Heimopäällikkö Simon kävelyreitillä olikin tänään jotain aivan erikoista — munkin vaatteet! Asiaa enempää pohtimatta heimopäällikkö Simo johti itsensä tehokkaasti kosketusetäisyydelle munkin vaatteista ja alkoi epäröidä. Yleensä epäröiminen ei kuulunut minkäänlaisessa tilanteessa olosuhteista riippumatta heimopäällikkö Simon tapoihin, mutta nyt munkin vaatteet olivat antaneet aihetta siihen. Heimopäällikkö Simo kohotti kätensä saadakseen sen pois mokkanahkatakkinsa taskusta ja laski sen sitten munkin vaatteiden peitoksi laittaen samalla kätensä housujensa taskuun. Todettuaan tilanteen riittävän neutraaliksi heimopäällikkö Simo pakeni paikalta tasavauhtisen kävelypyrähdyksen avulla läheiseen rakennukseen.
Samassa rakennuksessa oli konsertti.
Nähtyään sen heimopäällikkö Simo siirtyi lähemmäksi tätä abstraktisuutta ja havaitsi, että rakennuksessa olevan lavan päällä liikkuvilla muusikoilla oli jotain tekemistä asian kanssa. Kun muusikoilta vaikuttavat tyypit olivat kyllästyneet liikkumaan lavalla, he huomasivat heimopäällikkö Simon, joka oli viimeiset viisi minuuttia istuuntunut valkoiselle tuolille ja pyysivät sitä tulemaan lavalle. Valkoinen tuoli ei kuitenkaan reagoinut esitettyyn pyyntöön toivotulla tavalla, joten heimopäällikkö Simo pelasti nolon tilanteen noussen lavalle tuolia esittäen. Heimopäällikkö Simolle tyrkytettiin kitaraa, jotta tuoli voisi soittaa. Heimopäällikkö Simo repäisi oikein svengaavan päänsärkyriffin, joka kesti noin kahdeksan sekuntia, ja toisti sen sitten 238 kertaa.