Tuona heimopäällikkö Simo vaikutti ulkopuolisesti kaikelta muulta kuin tavalliselta Norjan kansalaiselta mutta sisäisen taistelun tuoksinnasta saattoi teräväsilmäisempi läsnä oleva havaintokykyinen ja kokemuksille altis eläin huomata, että niinhän asia tosiaan onkin.
“So?” sanoi välinpitämätön, kovasti yläraajoillaan huitova henkilö, jonka aksentti oli globaalisestikin aivan sietämätön. Heimopäällikkö Simo koitti kovasti taistella ajatusta vastaan.
Vieressä vaippoja sovitteleva vanha hippi toisteli itseään sanoen: “Avus in cubiculo semper diu dormit.”
Heimopäällikkö Simon taistelu ei vaikuttanut tuottavan lisääntymiskykyisiä tuloksia, joten heimopäällikkö Simo nousi hetkeksi barrikaadeille julistaen sekaisin joulun ilosanomaa ja Soneran voitokkaita tuloksia Pohjois-Pohjanmaan alueelta, mikä sittemmin ei ole saavuttanut suurta suosiota kapinoivan kansanosan keskuudessa.
Heimopäällikkö Simon takin lieve pilkisti nyt barrikaadien kulman takaa. Kulman takana heimopäällikkö Simon takin lievettä piteli heimopäällikkö Simo, joka seurasi tarkasti laskeutumistaan barrikaadeilta.
Pian tapahtuman jälkiseuraukset saivat kuitenkin seurakseen katsojia, sillä paikalle ajautuivat Lattiat ja Jens Johansson mukanaan Ikävä Ukko, mölähtelevä vanhusjoukko painuen nurkan taakse tupakalle, ruotsalaiset hindut, Nikls Holgersson, kaikki hetkiseksi ruumistairtaannuttava Yleishäirikkö, tiluliluttava fuuga, Ritari Ässä, sodan haljenneita hiuksia vastaan julistanut ja metrin kasvanut karvaton faarao, Mabe Morottaja poroineen sekä tyyppi, joka käveli paikasta toiseen hermostuneena toistellen: “Muuten otetaan ihan rennosti mutta päälle ei puhuta. Ihan rennosti. Ei päällepuhumista.”
Heimopäällikkö Simo poimi liepeen maasta ja ripusti sen koristeeksi pahvi-Mannerhemin ratsastajanpatsaan kylkeen. Ikävä Ukko möläytti jotain isänmaallisuuden häpäisemiseen viittaavaa ja syöksyi itsensä seasta kertomaan tarinaa urheasta ja kunnioitettavasta pahvi-Mannerheimista. Heimopäällikkö Simo havaitsi pahvi-Mannerheimin lastensuojeluliiton sivutoimiston ja yritti sukeltaa siihen, mutta se olikin vain kangastus, joka heijastui painonasta Mec Valkoisen kiiltävän sinisistä mokkanahkatanssikengistä.
Mec Valkoisen kenkiä saapuivat katselemaan ruotsalaiset hindut, ja hetkeksi sen teki myös vanhusjoukko mölähtäen jälleen ja painuen nurkan taakse tupakalle. Ruotsalaiset väittivät, että joku teknisesti varsin taitava kitaraa elämänsä aikana soittanut tyyppi on tehnyt kappaleen sellaisista kengistä. Tilulilusta musikaalisempaan osuuteen siirtynyt fuuga tuli kuulleeksi väitteen ja saapui paikalle esittäen paikkansapitävän vastaväitteen. Ennen kummemman riidan alkamista Mabe Morottaja tuli sormi ojossa paikalle porot tiukasti perässään kiinni. Innokkaasti sohiva Mabe Morottaja ei kuitenkaan huomannut laskea tapahtumien päätepistettä ja juuttui poroineen fuugan kitaran kahvaan.
Yleistä sekasortoa alkoi syntyä, kun Suomen poliisi syöksyi Lattioille pidättäen itsensä Rauhan häirinnästä. Rauha kiikkui kiikustuolissaan silittäen kissaa, tehden ristikkoja, kärsien reumasta ja huonon luuston aiheuttamista säryistä, ommellen ja kutoen lapsenlapsille tukahduttavia myssyjä, kertoen nuoruudestaan, katsellen Karpoa, voivotellen euron toista tulemista, keittäen ravinteikasta monineljäviljaohraryynikauramaksaruislesepuuroa ja moittien hiusten värjäämistä miehille sopimattomaksi sanoen vielä: “Ja ne nykynuoret. Yhtä lailla kaikki nykynuoret. Voi, voi, voi. Mihin tämä maailma onkaan menossa. Ennen vanhaan sitä ja tätä ja plääh mutta ei näin.”
Pahvi-Mannerheimin lastensuojeluliiton perhetuttava ja pahvi-Mannerheimin ratsastajanpatsaan huollosta vastaava ohikulkijafani keräili nimmareita kaikilta ja tuli onnelliseksi.