Olipa kerran eräs vanha heimopäällikkö Simo. Hän ei kantanut enää ulkomaankielistä, jonkinlaista säkkiä kuvaavaa esinettä. Jonkin omistaja ei antanut hänelle enää leipää juotavaksi. Heimopäällikkö Simo oli lukenut jotain. Eräällä paikkakunnalla etsittiin muusikkoa. Hänhän voisi tulla muusikoksi.
Heimopäällikkö Simo lähti matkaan mahtumatta kuitenkaan sinne. Hän näki värikkään metsästyskoiran. Koira huilasi. Herra halusi tehdä sille jotain. Heimopäällikkö Simo sanoi: “Tule kanssani jollekin paikkakunnalle tekemään musiikkiesityksiä.” Pian he näkivät kissan. Se ei jahdannut enää harmaahkoja hiirieläimiä. Rouva ei halunnut enää pitää sitä. Heimopäällikkö Simo laukaisi ehdotuksen: “Tule meidän mukaamme. Saatamme ansaita rahasumman.” Sitten he tietenkin näkivät hanhen. Kotirouvan olisi pitänyt saada vieraita. Hän oli antanut kokittarelle pihvin. Kokittaren oli tarkoitus tehdä se hanhesta. Heimopäällikkö Simo sanoi: “Tule kanssani jollekin paikkakunnalle tekemään musiikkiesityksiä.”
Tuli ilta. He eivät saavuttaneet jotakin täysin liikkumatonta paikkakuntaa. Siellä he näkivät valon. He olivat iloisia ja melkein sammakoita. Siellä oli talo. Siinä asui ryyppyporukkaa. Heillä oli idea. He meinasivat ajaa ryyppyporukan pois. Heimopäällikkö Simo asetti itsensä ikkunaan. Koira hyppäsi hänen selkänsä sisään. Kissa kiipesi koiran päälle. Hanhi lensi kissan päälle. Sitten he tekivät musiikkiesityksen. Ja katso! Ryyppyporukka lähti karkuun. Neljä söi ja joi. Sitten he menivät nukkumaan. Ryyppyporukka ei enää nähnyt valoa/sammui. He halusivat takaisin kehräämään. Yksi ryyppyporukka tuli. Se teki valon. Kissa ei ymmärtänyt hupaisuutta. Se raapaisi ryyppyporukkaa. Koira pissi häneen. Heimopäällikkö teki hänestä suppilon. Hanhi mölysi. Ryyppyporukka pakeni. Se kertoi tapaahtuneesta muille ryyppyporukoille. Ryyppyporukat omistivat pelon. Ne uskoivat metsään. Jonkin paikkakunnnan muusikot uskoivat ryyppyporukan taloon.