Tapahtuipa tehtaalla Tanskassa noin kaksi vuotta sitten, että valmistui esineitä. Osa esineistä oli ympäröity kotelolla, jossa oli kuva elefantista. Elefantti oli harmaahko ja omisti hampaat. Näin tekivät myös monta muuta elefanttia, jotka eivät kuitenkaan olleet tämän levyn kannessa.
Yksi näistä esineistä oli lattialla. Heimopäällikkö Simo poimi sen lattialta ja palautti sen sille saman tien. Hän saikin loistavan ajatuksen ja astui varsin kovalla painolla sen yläpinnalle.
Tapahtui tällä kertaa ääni. Keveästä päälle askeltamisesta johtuen esineeseen muodostui halkeama, joka ulottui esineen keskiosan paikkeilta melkein sen ulkoreunaan asti. Tämä tuntui kovasti ilostuttavan heimopäällikkö Simoa, joka jatkoi huvittelua korjaamalla esinettä teipein ja laastarein taitojensa ja mahdollisuuksien puitteissa. Kun esine oli nyt entistä paremmassa kunnossa, heimopäällikkö Simo otti siitä huonon otteen ja irroitti otteensa siitä heilauttaessaan takkinsa hihan sisäpuolella suurimmaksi osaksi olevaa kättään. Koska tästäkin tapahtui ääni, heimopäällikkö Simo uusi sen monesti.
“Sitten”, huomautti Heimopäällikkö Simo ja avasi esinettä aiemmin ympäröineen kotelon löytäen etsimänsä. Se oli lehtinen, jonka tekemiseen voisi sanoa käytettäneen muutamaa rumaa kuvaa, jotka on sijoitettu sen sivuille “copy and paste” -menetelmällä. Tämä olikin heimopäällikkö Simon mielestä erittäin naurettavaa touhua, ja hän päättikin tilata lisää rumaa materiaalia, jolle nauraa hervottomasti. Tilauksen saapuessa kaksi kuukautta eli liian vähän aikaa heimopäällikkö Simo heitteli, polki, pudotteli ja naarmutti esinettä.