Heimopäällikkö Simo ja ympäristö hänen lähettyvillään olivat vuorovaikutuksessa keskenään keskitttyen täysin siihen eivätkä huomanneet vähitellen kauemmaksi katoavaa kesäistä ilmapiiriä, joka ei enää talven tultua vallannut läheisiä alueita näkyvän tehokkaasti. Ympäristö ei häikäissyt heimopäällikkö Simon näköelimiä, jotka olivat osaksi silmäluomien peitossa. Heimopäällikkö Simo päätti kohdata jotain epäuutta ja -mullistavaa, mikä olikin varsin regressiivistä.
Heimopäällikkö Simo asetti sijaintinsa kaukaisen nakkikioskin luo ja söi muutaman leivän muruineen näläntunteeseensa. Nakkikioskin omistaja ei valittanut asiasta, koska ei tiennyt siitä mitään, koska ei voinut tietää siitä mitään, koska ei ollut millään paikalla, josta tilannetta olisi voinut havaita. Heimopäällikkö Simo hengästyi äsköisestä ja istuutui nakkikioskin kaltevan vihreälle katolle sopivan helppoon asentoon. Katolla oli myös lehtiä ja heimopäällikkö Simo etsikin niiden seasta kellertävän semmoisen ja luki/selasi sen molemmat puolet läpi. Seuraavaksi hän luki samalla taktiikalla pari vihertävää ja muutaman kalpean oranssin lehden, joissa ei juoruttu tyhmästi, kuinka julkkikset ovat käyneet tekemässä kaikkea samaa, mitä tavallisetkin ihmiset saattavat tehdä halutesssaan.
Katolla oli myös toinen nisäkäs.