Heimopäällikkö Simo käveli Eduskuntatalossa tavaten monia paikalle ennemmin tai myöhemmin saapuneita tuttuja, joihin kuuluivat muun muassa pahvi-Mannerheim, joka oli laitettu nojaamaan juomalaitteiston äärelle. Samassa paikalle saapui toinen heimopäällikkö Simo, mutta se olikin varjokuva alkuperäisestä Norjan kansalaisesta eikä näin ollen tietenkään voinut olla totta.
Hörpittyään osan elinajastaan vettä Eduskuntatalossa pahvi-Mannerheimin kera näki heimopäällikkö Simo tilaisuutensa tulleen ja verhoutui pitkän, mustan nahkatakkinsa helmaan, joka oli houkutellut paikalle monia uskonnollisia valtion asukkeja. Helma turvanaan heimopäällikkö Simo käveli seinien läpi ja kohotti katsettaan nähdäkseen tosimaailman mutta ei siinä heti onnistunut, koska valistus oli sijotettu hänen taakseen. Heimopäällikkö Simo ei voinut olla ajattelematta, kuinka jossain saattoi asia olla toisin: ehkä jossain oli maailmankaikkeus, jossa ei ollut vielä mitään muuta kuin idea tästä tilanteesta, jonka kohta joku tulisi todeksi laittamaan.
Heimopäällikkö Simo odotti vähän, josko vaikka joku olisi tullut jotain sanoiksi takomaan, mutta ei sitten jaksanutkaan kauempaa odottaa vaan jakoi mielessään ihmiset kolmenlaiseen luokkaan, jotka olivat eriarvoisia toisiinsa nähden. Eri luokille hän antoi eri tehtävät. Omistuksen suhteen hän päätti tehdä vähän kaikesta yhteistä vähän kaikille. Välillä hän alkoi arvostella yhteisönsä ylimpiä, mutta ei sitä koskaan pitkään jatkanut, koska auktoriteettejä tulisi kunnioittaa, vaikka ne tekevätkin monesti kaikkea tyhmää. Heimopäällikkö Simo päätti myös kieltää taiteen, tuon nautinnollisen ja esteettisen huvin.
“Onpas perseestä”, totesi heimopäällikkö Simo ja söi Eduskuntatalon kahviosta ostamansa hienostopullat. Niitä oli ollut kaksi.
Liikkuipa tuolloin Eduskuntatalossa myös moraalittomuus, jonka olemmassaolo kuitenkin kiellettiin tai siitä ei vain välitetty. Taustalla heimopäällikkö Simo johdatteli isoon saliin kaikki Suomen nupot lehmät ja nimesi osaan niistä aakkosin ja substantiivein. Nupo lehmä C lähti nimenannon jälkeen laiduntamaan Eduskuntatalon rappusille, ja pian sen lähistöön kerääntyi ihmisiä, jotka eivät olleet ennen nähneet nupoa lehmää.
Salissa heimopäällikkö Simo perusti puolueita: Tosiskeptikkojen Kansanpuolueen (s) ja Empiristiset (e). S kävivät heti epäilemään kaikkea eivätkä päässeet mihinkään tulokseen mistään. Heidän oma epäilynsä oli, että ehkä arvelivat jotain. Tällä välin e aistivat joukolla seinää ja uskoivat siihen. S arvelivat, että saattoivat yrittää kommunikoida mahdollisten e kanssa oletettavana tarkoituksenaan kertoa, että näihin luultavasti oletettuihin aisteihin ei voi välttämättä luottaa. E kävivät nyt joukolla testamaan, olisiko äänen lähde konkreettinen, kuten näyttäisi olevan. He kuitenkin erehtyivät haistamaan s, jotka haisivat pahoille maalaishajuille. He käyttivät hieman erästä tuotetta ja sanoivat iloisesti joukolla: “Mitkä s!?” ja lähtivät kouluun.
Monet heistä kuitenkin jäivät auton alle Eduskuntatalon pihaan katselemaan tyhmää eläinrotua. Siinä vasta tyhmä rotu, he ajattelivat mielissään.
Heimopäällikkö Simo käväisi Norjassa.