Heimopäällikkö Simo oleskeli esihistoriallisen ja historiallisen ajan vaihteessa lontoolaisissa kahviloissa, joissa asiakkaat tavallisesti tilasivat muoviesineitä salamyhkäisesti ja toiveikkaasti. Oleskelunsa aikana hän ei suuremmin kiinnittänyt huomiota siihen, että tätä oli tapahtunut monesti ennenkin, esimerkiksi vaarin sota-aikana, äidin nuoruudessa, mummun lotta-aikana, sota-ajan lapsuudessa sekä aikuistumisvaiheessa, siirtokarjalaisena, Kekkosen kaudella, rakennemuutoksen kourissa maalta kaupunkiin muutettaessa, ensimmäisen television tullessa, Ruotsiin töihin lähdettäessä ja lisäksi lopuksi.
Kun heimopäällikkö Simo oli saanut juotua viereisessä pöydässä istuvan polttariseurueen Kahvit ja teet näiden huomaamatta, hän tuli esiin maatalouden ääreltä. Kahvilaan juuri astumaisillaan oleva kulttuuriministeri hyppäsi kernaan näköisenä paikallaan huutaen: “Var-vis-ta!”, ja oli silminnähden pettynyt, kun paikalliset kuolevaiset reagoivat hänen käytökseensä vasta 2500 millisekunnin viiveellä. Tällä välin heimopäällikkö Simo saavutti muoviesineistään kokoamaa kasaa, joka oli tekemässä läpimurtoa kulutustottumustutkimuksen saralla.
Ennalta varoittamatta kahvila muuttui Presidentinlinnan portaikoksi, jonka ylle laskeutui villi lontoolaisten kahviloiden yöelämä, jossa heimopäällikkö Simo nukkui pukupussissa ja kertoi pihatontuille tarinoita hauskoista kuvista hakien ravintonsa pehmeästä pohjasta tonkimalla: “…silmät kuin särjellä, siis punaiset. Evät eivät kuitenkaan ole niin tulipunaiset. Se viettää hiljaista, piileskelevää elämää akvaariossa. Kuvassa kutupari, josta näkyy, että naaraan selässä kyyhöttävä koiras on selvästi puolisoaan pienempi, lähes musta koiras.”
Pihatontut olivat näennäisen kiinnostuneita kuulemastaan musiikista, joka tulvi heimopäällikkö Simon korvista täyttäen Presidentinlinnan portaikon pieniä terssejä sekä puhtaita septimejä suosivilla harmonioillaan. Häntä lähestyi heimopäällikkö Simon soivaa matkapuhelinta ihailevat muoto ja taideluonne perässään. Häntään kiinnitetty huomio koitui heimopäällikkö Simon toimesta Presidentinlinnan portaiksi kutsutun kolmiulotteisen objektin kerettiläisyydeksi, mistä seurasi suuret kansainvaellukset käsittävä ajanjakso heimopäällikkö Simon äärelle.
Heimopäällikkö vilkuili hermostuneena Jens Johanssonin kelloa, joka oli asiaankuuluvasti pysäytetty kymmenen yli kuuteen. Nikls Holgersson huomautti hienotunteisesti heimopäällikkö Simolle, että juuri kymmenen yli kuusi oli sopiva ajankohta Itä-Saksalaisten opetuselokuvien valmistamiseen.
Kun Presidentinlinnan portaikko yritti korjata Nikls Holgerssonin verbaalista kirjoitusvirhettä, heimopäällikkö Simo toi lastensuojelulapsille metallisillan nauhoilla varustetun puukepin, jonka toisessa päässä sijaitsevassa ulokkeessa luki suurilla, selkeillä kirjaimilla “Jag-Stang”.