Oli taas heimopäällikkö Simon kansallinen kirjastossakäymispäivä ja kirjastossa oli lämmintä. Tuuletin oli asetettu puhaltamaan lämmintä ulkoilmaa seinän läpi verhojen taakse. Heimopäällikkö Simo poimi hyllystä ajatuksia ja kirjoitti kirjan. Sitten tämä pantiin hyllyyn ja heimopäällikkö Simo alkoi tutkia pöydän merkitystä nykyajan elintasoyhteiskunnassa ja havaitsi sen melkein turhaksi tuolien keksimisen myötä.
Tuoleillehan pystyi mukavasti tunkemaan vieraiden harmiksi kaikenlaista turhaa krääsää, joka esti tuoleille istumisen. Sen jälkeen tarvitsi vain sanoa: “Istupa kiireemmäksi aikaa”, ja vieraan oli raivattava kasa typerää, roskakorin täytteeksi kelvollista krääsää pois tuolilta ja vahingossa pudotettava suurin osa siitä myös lattialle nostaakseen sen myöhemmin takaisin itsensä päälle ja pyydeltävä teennäisen vaivautuneen näköiseltä, mielessään hiljaa naureskelevalta tuolinomistajalta tuhannesti anteeksi, kun hän oli joutunut kärsimään tästä tapahtumasta, joka ei todellisuudessa liikauta häntä mitenkään, mutta vieraan koettaessa olla teennäisen kohtelias, tämän on vaivautuneena nosteltava kaikki roina vielä toisen tuolin päälle, johon pöydän puutteessa on jo tietenkin ennestään kasattu jotain kummallista tavaraa.
Heimopäällikkö Simo katsoi kirjaston kattoa, jonka mielenkiintoinen, monipuolinen, useasti toistuva ja yksinkertainen kuvioaihe vei mielikuvituksen mennessään. Sitähän ei lukuisista toivomuksista huolimatta viety kuitenkaan minnekään, joten mielikuvitus jäi joka tapauksessa kirjastoon viemään tilaa ja asettumaan tällä kertaa vain vertauskuvannollisesti tuolin tukkeeksi.
Nosteltuaan vielä useita runokirjoja hyllyn päälle heimopäällikkö Simo etsi käsiinsä Tove Janssonin Muumi-kirjoja ja kokosi niistä mieleisiään monumentaalisia taide-elämyksiä, joita saavuttiin ihailemaan vielä useita vuosia niiden valmistamisen jälkeen. Kukaan ei kuitenkaan osannut arvata, mitä heimopäällikkö Simo teki seuraavaksi, mutta sen jälkeen heimopäällikkö Simo haki kerhonohjaajan paikan naapurikaupungista ja palasi takaisin kirjaston tiloihin, joissa järjestettiin suurnäyttely aiheesta “Muumi-kirjoista valmistetut monumentaaliset taide-elämykset”. Kansakuntahan oli heimopäällikkö Simon aloitteesta tuonut kaikki omistamansa 11 Muumi-kirjaa taideteoksen lähdemateriaaliksi, ja niistä oli valmistettu ravinteikas herkkuateria todellisille kulinaristeille, joilla oli tapana ruokapöydässä napostella hieman kaviaarin ja kahvin reunaa kovaäänisesti ja kehua, kuinka hyvää vuoden 1987 vuosikertasalaatti olikaan kuun paistaessa kuumasti ja tulisesti taivaan täydeltä valaisten eri puolilla Norjaa järjestettäviä levynjulkaisutilaisuuksia tehokkaasti ja pilaten niiden tunnelman kiitettävästi.
Läheisestä kuusi- ja mäntymetsästä saapui kirjastoauto soittaen Kotijäätelöauton tunnussävelmää ja huijaten näin nerokkaasti jäätelönhimoisia, 3–99 -vuotiaita Kimblen pelaajia, jotka tarkoituksellisesti krijotus- ja yhdys sana virheitä tehden jatkoivat matkaa läheisen haapametsän siimekseen pelaamaan Kimbleä kuuden hengen joukkueissa, joista vain vahvin saattoi voittaa toiset kuusi Kimbleä pelaavaa joukkuetta, jotka eivät voineet mitään kuudelle muulle Kimblejoukkueelle, jotka joivat appelsiinimehua Kimblen pelaamisen lomassa pilaten kotimaisen porkkana-puolukka -marmeladin mainoskampanjan haukkuen sitä “mielikuvituksettomaksi ja vanhanaikaiseksi”.