Vehreiden kasvien yhteyttäessä heimopäällikkö Simon ympärillä taustalla soi musiikki. Häntä tuli jälleen vastaan, ja heimopäällikkö Simo nosti sen puun oksalle potentiaaliseen korkeuteen, johon valitettavasti ylti paikalle saapunut henkilöitymä, joka oli varsin epämotivoitunut opiskelijapersoona. Heimopäällikkö Simo havaitsi saapumisen ja yritti estää sitä, mutta se tuli sinnikkäästi opiskelijapersoonan mukana maleksimaan ja roskaamaan luontoa. Siviileistä monetkaan eivät tienneet näistä tapahtumista mitään ja elivät muka autuaan onnellisina, vaikka oikeasti suuret huolet painoivat heitä lähes harva se päivä.
Heimopäällikkö Simo tunsi taas tarvetta päästä lauseen alkuun ja hankkiutui sinne samalla, kun kuria tiukennettiin puolella asteella läheisessä rakennuksessa ja sieltä kuuluikin: “Läts!”
Ääni oli melko in, joten sitä ei sen kummemmin sensuroitu.
Heimopäällikkö Simo kohdisti taipumuksensa lopettaa asioita kahteen em. asiaan ja kiipesi puun pinnan läheisyydessä sen oksalle aivan hännän viereen. Häntä ei ollut moksiskaan vaan koki unelmiensa puun oksalla istumisen yhä uudestaan ja uudestaan.