Heimopäällikkö Simon hammastahna oli vaaleahkonkertaista, eikä se oikein ottanut loppuakseen useimpina aikoina. Nyt se kuitenkin oli käymässä vähiin, ja kissan korkuiset savotat saattoivat alkaa.
Heimopäällikkö Simo oli Norjan kansalainen, eikä hän osannut aavistaakaan sitä, että lähikaupan perunat olivat tosiasiassa olemassa. Heimopäällikkö Simo avasi kaikki viereisen kerrostalon ovet yhtä aikaa sekä hypähti rennon näköisenä kaiteelle. Kaide oli tietysti lujaa ja varmaa tekoa ja niinpä se hajosikin välittömästi. Kaiteen alla alati tapahtuneet kissat korjasivat savottaa ja lukivat kirjaa “Heimopäällikkö Simo yritti löytää itsensä yleisön joukosta, muttei useista yrityksistä huolimatta huomannut mitään, mitä hän ei olisi tunnistanut vieressään istuvaksi katsojaksi. Siksipä heimopäällikkö Simo alkoikin huhuilla omaa nimeään käden korville asetettuina, eikä mitään erikoista tapahtunut lukuun ottamatta sitä, että yleisö istui paikallaan ja katsoi ottelua. Yleisö ei jostain syystä onnistunut ymmärtämään heimopäällikkö Simon kummallista kieltä ja siksi sivuuttikin sen varsin kevyesti.” samalla, kun pyrkivät muistamaan, mitä tekivätkään.
Savotta kuohui reunan ali. Heimopäällikkö Simo jatkoi matkaansa hammastahnan läheisyydessä siten, että hammastahnan vierellä oli putkilo, jonka kyljessä luki “z”, ja kello lähestyi uhkaavasti tien toisella puolella yrittäen lopulta luovuttaa ulkoelektronejaan ohikulkijoille, jotka 60-luvulla valmistettua psykedeelistä rock-musiikkia kuunnellen ohittivat kellon vakaasti uskoen, etteivät tulisi koskaan ylimääräisiä ulkoelektroneja tarvitsemaan.
Kun heimopäällikkö Simo oli juuri jonottamaisillaan opettavaista ohjelmistoa, paikalle ryömi ritarillisesti painonasta Mec Valkoinen heimopäällikkö Simo tanassa. Heimopäällikkö Simo soitti leipää.
Kissojen jatkuessa savotat jatkuivat, ja korkeat sanat kohosivat taivaisiin läpi kissankorkuisten kissojen.