Sorruttuaan ylilyöntiin heimopäällikkö Simo katsoi asiakseen korjata suomen, mutta jatkuvassa muutoksessa elävät käyttäjät kokivat muutoksen ön-nön-nööksi kokematta sitä. Tulevaisuus sai olla ja oleva sekoittua siihen rajapintain tulkinnanvaraisuuden vallitessa ja velloessa.
Todellisuudesta riippumatonta tyytyväisyyttään vaaliva heimopäällikkö Simo ripusti tyytyväisyytensä todellisuuden reunalle ja nosti Norjan kansalaisuutensa sen päälle kuin kissan pöydälle. Korkein kirjaimin laadittu kansalaisuus siinti kauas. Uljaana se teki lähtemättömän vaikutuksen, minkä sinetöiminen oli koitua aika-avaruuden kohtaloksi. Tämän onneksi tilanteen kriittinen luonne kuitenkin pysäytti ajan kulun ja lähti sen kanssa kaljalle rauhoittumaan.
Paikalle saapui heimopäällikkö Simon heimopäällikkö Simon ihmetykseksi muassaan kissa, jonka tilannetaju oli kaikkien onneksi vailla vertaansa. Pöytänsä tyrjäämistä kovaan ääneen vaatinut kissa ei tullut ymmärretyksi johtuen tilannetajuaan vastaavasta kielitajustaan. Harvat toki ymmärsivät sitä ja antoivat äänensä tuekseen, mutta maan tavan ollessa suhteellisuudessaan suhteeton riittäväkään äänimäärä ei riittänyt.
Nollattuaan itsensä luonne ja aika jatkoivat kuin mitään ei olisi tapahtunut. Heimopäällikkö Simo otti tyytyväisyytensä, Norjan kansalaisuutensa ja alkoi suunnitella seuraavaa ensimmäistä ylilyöntiään.